20130116

nöyryydestä

Minä arvostan ihmisissä nöyryyttä, hyvää tahtoa ja positiivisuutta. Sellaista käytännönläheistä suhtautumista asioihin ja erityisesti muiden ihmisten huomioimista ja realistista jalat maassa -asennetta. Pyrin toteuttamaan tätä myös itse niin pitkälle kuin mahdollista, myös työelämässä.

Työmaailma on kuitenkin hyvin toisenlainen kuin kauniilta kuulostavat arvot lueteltuina. Siellä puhuu raha ja siellä on pakko, etenkin yksityisyrittäjänä, olla piinkova, röyhkeäkin joskus. On osattava vaatia tarpeeksi palkkaa vaivannäöstä ja osaamisesta ja on ehdottomasti seisottava niiden omien tekemisten takana. Sillä miksi kukaan maksaisi minulle jostain johon en itsekään usko? Miten ihmeessä sellaista voisi (tai edes haluaisi) kukaan myydä.

Ja vaikka sielun myyminen markkinavoimille kuulostaakin kalsealta, on minulla ainakin tässä ihan kirjaimellisesti oma lehmä ojassa ja tällä hetkellä kiinni myös koko perheen toimeentulo. Hyvin harva elää vain tyylikkäiden levynkansien suunnittelulla tai muulla CV:ssä raflaavalta näyttävällä sektorilla. On oltava valmis näkemään vaivaa ja tekemään paljon sellaistakin, mikä ei ehkä juuri sillä hetkellä inspiroi vaikka alavalinta itsessään olisikin vuorenvarma. On pistettävä välillä vaakakuppiin omat mieltymykset ja esimerkiksi asiakkaan toiveet.

Minä olen aloittanut joskus aivan nollasta ja tehnyt yli kymmenen vuotta (helvetisti) töitä ollakseni juuri tässä missä nyt olen (ja siinä sivussa tehnyt kaikenlaisia muitakin töitä rahoittaakseni tämän työn ja siihen pyrkimisen). Monta tavoitetta on saavutettu ja ylitettykin, vielä useampi on jäänyt saavuttamatta. Uusiakin rimoja on asetettu ja toki korotettu niitä koko ajan. Ja siellä välissä on tehty niin maan perkeleesti ihan kaikkea. Niitäkin töitä, joista ei juuri makseta ja niitä, jotka ovat kaikessa puuduttavuudessaan niitä, joista maksetaan. Kun on nähnyt vaivaa jonkin asian eteen, se tuntuu niin paljon hienommalta kuin sellainen sattumalta saatu. Ja siksi sitä varmasti tuo mielellään esiinkin.

Joskus pelkään muuttuvani itsekeskeiseksi kusipääksi kun asiat onnistuvat. Tai ainakin kuulostavani sellaiselta. Silloin kun menee hyvin, on helppo olla tyytyväinen, kilistellä henkisesti maljoja itsensä kanssa onnistuneille projekteille. Voi hymyillen kertoa isosta asiakkaasta, juhlia uutta sopimusta tai ostaa jotain kivaa kun iso palkkio napsahtaa tilille. Kukapa sitä nyt kertoisi yhtä mielellään rahahuolista, irtisanomisista, paperisodista ja perheriidoista kuin niistä onnistumisista, upeista uusista jutuista ja hienoista mahdollisuuksista. Itse yritän kuitenkin aina muistaa myös ne taustalla jylläävät asiat, ne joiden läpi on rämmitty ja rämmitään vastakin jos tarve vaatii.

Vuodet ovat kuitenkin opettaneet paitsi sitä vaivannäköä, myös asioiden mittasuhteita ja tervettä itsetuntoa. Ajattelen myös niin, että omalla työllä saavutetuista asioista saa ja pitää nauttia. En halua olla itsekäs mutta en aio myöskään muuttua marttyyriksi. Iloitsen pienistäkin saavutuksista, hyvin onnistuneista projekteista, ihanista asiakkaista tai vaikkapa toimivasta työhuoneesta ihan päivittäin. Ja iloitsen jatkossakin. Vaikka kaikki onkin nykyään hieman helpompaa ammattitaidon, kontaktien ja iän hieman kartuttua.

Haluan edelleen olla myös nöyrä työtäni kohtaan, iloita aidosti ja vilpittömästi eteen tarjoutuvista mahdollisuuksista ja huolehtia asiakkaistani henkilökohtaisella otteella riippumatta siitä onko kyseessä yksityisihminen vai iso organisaatio. Olen valmis venymään, joustamaan ja valvomaan öitä, kuuntelemaan ja erityisesti tuntemaan. En halua olla liukuhihna vaikka edelleen ajattelenkin, että ammattilaisen ja harrastelijan suurin ero on siinä, että ammattilainen tuottaa uskottavaa visuaalista materiaalia silloinkin kun ei ole aikaa inspiraatiolle.

Olisiko kaikki ollut lopulta helpompaa, jos olisi ollut kristallipallo ja olisin voinut kertoa nuoremmalle itselleni, että loppujen lopuksi siitä tulee oikein hyvä ja varsin mainio. Siis kaikesta. En usko. Ne kaikki tähän päivään johtaneet kokemukset ovat juuri se avain siihen kaikkeen mitä minulla juuri nyt on. Jokainen ongelmakohta, valvottu yö, itku ja hammastenkiristys on vain vahvistanut ja selkeyttänyt  käsitystäni niin itsestäni kuin valitsemastani alastakin.

Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin niin paljon kuin nöyryyden puolesta puhunkin edelleen, olisin varmaan etupäässä aikamatkailun ollessa mahdollista, käynyt kertomassa, että olisit pariinkin kertaan voinut olla vähän vähemmän nöyrä ja saada hieman vähemmänkin henkisesti (ja rahallisesti) turpaasi.

///

Olen sivunnut muuten tätä samaa aihetta ennenkin esimerkiksi täällä

13 kommenttia:

  1. Erinomainen postaus (taas kerran)! Olen miettinyt samoja asioita, mutta en ole saanut postausta aikaiseksi. Ehkä pitäisi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita ihmeessä! Olisi tosi mukava lukea muiden ihmisten näkökulmaa samaan asiaan. :)

      Poista
  2. Mahtava teksti! Se on juurikin näin.
    Mä itseasiassa kelailin tänään vähän samaa asiaa, kun luin Tirsat-blogista Lauran hienosta saavutuksesta, joka sattuu olemaan yksi omista (työhön liittyvistä) unelmistani. Jäin pohtimaan sitä kuinka siitä tuli tunne, että jos teen ahkerasti työtä tuon unelman saavuttamiseksi niin se on joskus mahdollinen. Ei ketään tulla ketään kotoa töihin hakemaan. Tiedän olevani kirjoittajana vielä ihan alkuvaiheessa ja todellakin olen valmis tekemään työtä, jotta voisin olla parempi niin, että joku oikeasti haluaisi sitä lukea (juuri) minun tekstejäni. Ja kun jotain saavuttaa niin totta hitossa niistä saa olla sitten myös ylpeä! (Ylpeillä on sitten taas asia erikseen.)

    Jatka samaan malliin vaan, olet jo nyt huippuhyvä graafikko ja taivas on vaan rajana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin oikeastaan jälkeenpäin miettimään, että olisin halunnut vielä enemmän avata jotenkin tätä asiaa. Myös sitä, että vaikka pitääkin olla kivenkova realisti ja valmis näkemään vaivaa, pitäisi toisaalta samaan aikaan uskaltaa unelmoida ja asettaa niitä (korkeitakin) tavoitteita.

      Minusta sinun tavoitteesi kuulostaa todella hienolta. Tsemppiä sille tielle! (Ja minä ainakin luen mielelläni sinun tekstejäsi blogin puolelta.)

      Poista
    2. Tuota mäkin juuri ajattelin. Olin ennen sellainen "turha unelmoida kun ei sellaista kuitenkaan voi saavuttaa" -ihminen ja nykyään olen aikalailla vastakohta. Aseten todella koviakin tavoitteita ja jollakin ihme voimalla vielä uskon ne saavuttavani...tai oikeastaan asetaan ne niin korkealle siksi, että voin olla tyytyväinen jos saavutan edes puolet siitä. :D
      Okei, no en mä nyt onneks ihan joka hetki ole niin yltiöoptimisti. Joskus on pakko palata hetkeksi vanhaan kyyniseen ja pessimistiseen minääni. Onneks vaan hetkeks.

      Poista
  3. Juuri myös näidenkin tekstien takia kirjoitin susta eilen kuusi A4-sivullista blogianalyysia (amk-tasoista?!:D) kouluhommaa varten.

    Kiitos, kun olet olemassa. Ja blogisi on. Ja viisaat sanasi ja ajatuksesi.

    terkkusin
    Jjensku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herranjee!! :D Eikä. :D Olisiko mahdollista saada lukea joku pätkä? Olisi tosi mielenkiintoista kuulla, miten tällaista sillisalaattia voi analysoida. :)

      No kiitos itsellesi ja kaikille niille muillekin, jotka tätä lukevat. :)

      Poista
    2. Heh, tehtävä kuuluu meillä muotoilun liiketoiminta 2-kurssin yhdeksi tehtäväksi ja siinä lähinnä tutkiskeltiin blogin tavoitteita, kohderyhmää, tyyliä, sisällöntuotantoa, ulkoasua, keskustelua ja kommentointia, markkinointia ja teknisiä asioita, joten aika pintapuoliseksi se sinällään jäi, vaikka tekstiä tuntuikin tulevan (ehkä leveähkö fonttivalinta, Century Gothic, lisäsi myös tekstin määrää :D). Huomenna esitellessä analyysia muille lähinnä keskitytään vaan siihen, mitä vinkkejä blogistasi voisi poimia omaan mahdolliseen blogiin (ilmeisesti jonkinlaisen blogin perustaminen on yhtenä tehtävänä myös tässä opintojaksossa). Joten analyysissa ei sinänsä ole varmaan sulle mitään uutta tietoa blogistasi. Pelkkiä kehuja sait vaan omissa mielipiteissäni. Huomenna mainostan sitten koko meidän n. 50 päiselle vuosikurssille sun blogia, vaikka veikkaan, että moni tämän jo tunteekin! :)

      T. Jjensku

      Poista
  4. Aiotko suorittaa opiskelusi loppuun? Vai oletko suorittanut jo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kandihan minulla on plakkarissa jo monta vuotta ja maisteristakin puuttuu enää yksi harjoittelu ja lopputyö eli sikäli ihan loppusuoralla ollaan. Vähän jäi tuossa lapsensaannin ja työnteon jalkoihin tuo loppuun tekeminen mutta tarkoitus on kyllä tehdä se maisterikin valmiiksi. :)

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus! Nöyryys tuntuu olevan harmittavan harvinaista tällä alalla. Itsekin olen törmänny tuohon, että graafikko-opiskelijat saattavat olla kovin kranttuja työhommien suhteen. Itse olen kiitollinen kaikista ei-niin-trendikkäistäkin yrityksistä ja toimijoista, joita vain tulee asiakkaiksi. Aluksi tylsiltä tuntuvista jutuistakin voi saada aikaan timantteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu tuo viimeinen lause! Olen itsekin miettinyt juuri tuota, että tärkeintä ei ole se, että ovatko kaikki duunit raflaavia vaan se, että löytää sen kipinän, osaamisen ja innostumisen myös niistä töistä, jotka kuulostavat tylsiltä.

      Minulla on hämärä mielikuva, että olen postannut muuten tästäkin aiheesta joskus. Pitääkin kaivella arkistoja. :)

      Poista

Kerro ihmeessä!